tiistai 16. helmikuuta 2016

Lapasia

 
 
 Neuloin muutamat lapaset:) Osasta puuttui vain peukalot ja päättämiset, joten sain aikaan valmista. Nyt on puikoilla villasukat. Nekin joskus kesken jääneet. Kunhan kaikki keskeneräiset on saatu valmiiksi neulon itselleni pitkävartiset sukat. Langat on jo hankittu, mutta päätin etten aloita uusia ennen kuin entiset on loppuun asti neulottu.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Huomenna otan esille pojan tilkkupeiton ja leikkaan neliöitä lisää. Kunhan sen peiton pinta on valmis siirryn keskeneräiseen kesäiseen peittoon. Pari vauvan peiton pintaakin odottaa tikkausta, mutta on selkeästi intoa saattaa nämä työt loppuun. Liekö syynä auringonpaisteen ihanuus josta saa energiaa!!!
 
 
Rukalta kotiin ajaessa oli pakko kuvata "Hiljainen kansa" talvivaatteissaan. Hiljainen kansa asustaa Suomussalmelta n. 30 km Rukalle päin 5. tien varressa.  http://www.suomussalmi.fi/kuntalainen/palvelut/kulttuuri/hiljainen_kansa
 
 
 
 
 
 
Aurinkoista viikkoa kaikille ja kiitos ihanista kommenteistanne:)
 
 



torstai 11. helmikuuta 2016

Rukalla



 
Lomaviikko on mennyt hujauksessa. Lähdimme viikko sitten perjantaina ajelemaan tänne Rukalle. Viikonloppu oltiin murusten kanssa kolmisin mökissä. Maanantaina tyttäremme lensi tänne seuraksemme. En muista milloin olisin näin hyvin nukkunut! Sen tämä ulkoilu ja lumessa peuhaaminen: pulkkamäessä lasku ym. takaa.
 
Posiolla piti tietysti vierailla Pentikillä. Juoda hyvät teet ja kaffet ... ja ostaa tuliaisia kotiin:)
 
Eilen kävimme vierailulla http://www.lammintupa.fi/. Siellä oli pulkkamäki, napakelkat, porolla ajelua ja porojen syöttämistä jäkälällä. Me tutustuimme Simo nimiseen poroon ja kaikki nauttivat sen kyydistä:)
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Rakastan lasten naurua, punaisia poskia ja valkoista, puhdasta lunta!!! Lunta onkin satanut päivittäin lisää.
Huomenna pakkaamme kimpsut ja kampsut ja lähdemme ajamaan kotia kohti yötä vasten...
 
Mukavaa Ystävänpäivä viikonloppua kaikille!
 
 
 
 


torstai 4. helmikuuta 2016

Helmikuun lukunurkka


Enpä ole aikoihin lukenut kirjaa jota ei voinut laskea käsistään. Kirja oli niin kaunis  ja liikuttava rakkaustarina. Kyyneliltä ei vältytty... Suosittelen lämpimästi!



 
 
Kirjan takakannessa lukee näin:
 
"Louisa Clarken elämä englantilaisessa pikkukaupungissa on läpeensä tuttua ja turvallista. Kun hän aloittaa olosuhteiden pakosta työn onnettomuudessa halvaantuneen Willin henkilökohtaisena avustajana, hän joutuu kyseenalaistamaan koko entisen elämänsä.
 
Willin elämä on onnettomuuden jälkeen ollut harmaata - tai pikemminkin mustaa. Ennen hän eli kuin viimeistä päivää, ja nyt hän istuu katkeroituneena pyörätuolissa. Loulla ja Willillä ei ensin tunnu olevan mitään yhteistä: Will haluaisi elää elämäänsä tyystin eri tavalla mutta ei voi, Lou voisi puolestaan tehdä mitä vain mutta ei uskalla levittää siipiään. Will on katkera, ylimielinen ja oikukas, mutta Lou ei suostu kohtelemaan häntä silkkihansikkain, vaan ottaa tehtäväkseen palauttaa värit ja ilon Willin maailmaan. Kun he vihdoin todella näkevät toisensa ja ymmärtävät mistä elämisessä on kyse, on aika tehdä suuria valintoja."
 
 
Mukavaa viikonloppua!
Meillä alkaa huomenna loma:)
 
 
 

maanantai 1. helmikuuta 2016

Neulomuksia



Viime viikko vilahti sukkelaan kun olin neljä päivää hoitamassa flunssaisia lapsia. Tilkkukurssit jäivät väliin, mutta jotakin käsityötä kädet kaipasivat. Niinpä otin lankaa ja puikot mukaani ja neuloin pienemmälle sukat ja lapaset Nalle Taika langasta... Siitä innostuneena puikot heiluivat myös iltasella ja neuloin vanhemmalle lapsoselle parit lapaset, joista puuttuu vielä peukalot. En muistanutkaan miten koukuttavaa tai puikottavaa tuo neulominen on:)
 
 
 
 
 
 
Varasin kirpparin parin viikon päähän ja meinasin käydä kaikki kaapit, laatikot ja vintit läpi ja "puhdistaa vähän ilmaa" Kummasti sitä tavaraa kertyy! Eilen pinosin kaikki takit sohvalle ja valitsin kirppuun meneviä. Iso urakka edessä, mutta niin mukavaa kun saa itselle tarpeetonta tavaraa kiertoon.
 
 
 
 
 
 Tammikuun lukunurkka:
Kirjan takakannessa lukee näin:
"Mirjam Bollen sulhaselleen Leolle kirjoittamat kirjeet kuvaavat koskettavasti, millaista oli nuoren juutalaisen naisen kamppailu saksalaisten miehittämässä Amsterdamissa sekä myöhemmin keskitysleireillä. Työ juutalaisneuvostossa antaa alkuun Mirjamille ja hänen perheelleen erityisaseman ja takeet säästymisestä keskitysleiriltä. Uhkaava ilmapiiri ja pelko ovat silti alituiseen läsnä arjessa. Öiset tarkastukset, monet kiellot ja rajoitukset vaikeuttavat elämää, jota Mirjam tyynesti yrittää hallita läheisiään suojellen.
 
Keskitysleirillä rakastetulle omistetuista kirjoitushetkistä tulee elintärkeä keino pitää yllä toivon ilmapiiriä ja jälleentapaamisen unelmia. Nuori Mirjam Bolle kirjoittaa voidakseen kertoa kokemuksistaan, jos ja kun sota päättyisi. Jotta saisimme tietää, emmekä unohtaisi."
 
*****
 
Kaunista talvista viikkoa!