Villa Ephrussi

Kotiin on aina mukava palata... ja mikä sen ihanampaa, että laukut on purettu ja viety vintille. Eikä tällä kertaa tarvitse alkaa edes setvimään suurta pyykkivuorta. Meillä oli Nizzassa pesukone ja minähän reippaana tyttönä pesin pyykit paikan päällä ja ripustin tuuleen kuivumaan. Pyykkinarut oli joka kerroksessa oven vieressä.

Laitan vielä pari postatusta matkalta koska haluan jakaa muutaman kauniin kuvan.

Saint-Jean-Cap-Ferratin niemellä puolen tunnin bussimatkan päässä Monacoon päin sijaitsee tämä kaunis huvila. Villan rakennutti Beatrice Ephrussi-Rothschild (1864-1934). Talo puutarhoineen valmistui 1912. 

Puutarhassa on alueita aiheittain. Alla oleva kuva on espanjalaisesta puutarhasta.

Kivipuutarhasta...

Kiinalaisesta puutarhasta...

Ruusupuutarhasta...

Eksoottisesta puutarhasta...

Tämä vesielementti nousee ylös taloa vastapäätä...

20 min välein suihkulähteet "tanssivat" musiikin tahdissa!

Muutama kuva sisältä.... Ensin "aulasta"

Salista...

Alla olevasta

kuvasta tuli tunne, että aika on pysähtynyt. Odotin Beatricen pukeutuvan ja lähtevän kierrokselle ja lounaalle kanssamme.

Alla

kuvassa kiinalaisia, typistettyjä jalkineita. Tässä hyvä kirjavinkki:

Lisa See "Lumikukka ja salainen viuhka"

Ihana kertomus kahdesta, kohtalon sattumalta yhdistämästä tytöstä 1800-luvun Kiinassa. Siinä kerrotaan myös tästä kauneusihanteesta, typistetyistä jalkateristä.

Mukavaa sunnuntaita;)

Monaco

Päätimme lähteä aamusta bussilla Antibesiin. Reippailimme Nizzan vanhan kaupungin läpi pysäkille joka oli täynnä turisteja. Siinä grillasimme helteessä lähes tunnin... eikä bussia vaan kuulunut. Ihmiset kurkkivat aikatauluja seinästä uudelleen jos ne olisivat vaikka muuttuneet.

Aikamme siinä odoteltuamme ehdotin miehelle jospa poistuisimme paikalta raitiovaunuun ja juna-asemalle. Näin toimimme ja asemalla päätimmekin suunnata Monacoon päin (kahden hengen meno-paluuliput yhteensä 15,60 €.) Matkan kesto Nizzasta Monacoon n. puoli tuntia.

Näkymä ylhäältä Juna-aseman suunnalta alas satamaan.

Monaco oli jo hyvää vauhtia valmistautumassa F1-ajoihin jotka ovat ensi viikonloppuna. Oli vaikea löytää kuvakulmia ettei olisi näkynyt rautaisia kaiteita tai verkkoaitoja. Varikollakin oli jo moni talli paikalla.

Kauniita, siistiä pihoja ja puistoja istutuksineen.

Tämä punainen bussi oli nyt paikallaan. Ei osattu suunnata mihinkään kun aitoja oli joka puolella. Bussi kuljetti meitä pikkuruisen valtion paikat. Hyppäsimme pois

ruhtinaan palatsin luona kukkulalla ja tutkiskelimme kauniita kujia.

Kaunista oli ja mukava päivä. Enemmän kuitenkin kiehtoo pienet idylliset kylät.

Ezen kylä

Teimme päiväretken Ezen kylään paikallisbussilla. Kylä sijaitsee Nizzan ja Monacon välillä 427 m korkeudessa jyrkänteellä. Bussimaksu oli huikeat 1,50 € (bussi numero 82 ja 112) ja maisemat matkalla postikorttimaisen kauniit. Välimeri kimmelsi oikealla puolella ja kauniit talot vuoristossa vasemmalla. Bussi vie ylös Ezeen, mutta loppumatka on taivallettava jalan. Bussipysäkin luona on ravintoloita, kuppiloita, torikojuja (missä mm. paikallisia käsitöitä), matkamuistokauppoja ja ranskalaisen Fragonard-parfumeurin kauppa. Vanhassa kylässä ylhäällä on rauhallisempaa. Sielläkin voi piipahtaa syömään, mutta tunnelma on erilainen... rauhallinen.

Kuvat on otettu Ezen korkeimmalta paikalta. Vuoren huipulla on 1300-luvun linnan rauniot ja Jardin Exotique... kauniita kasveja. (Huipulle ja kukkapuistoon pääsymaksu on 6 €)

Kylän kujat ovat jalan mentäviä. Paljon rappusia ja korkeuseroja. Siellä ylhäällä sukelsi menneeseen maailmaan.

Lounaaksi söimme "Salade Nicoise". Oli oikein lämmin, aurinkoinen päivä. Löysimme tämän "Salads bar Delin" keskeltä kiemurtelevia portaita varjoisalta paikalta. Takanamme selän takana lorisi pieni vesiseinä. Ihan taivas!!!

Mukava retkipäivä! Vaikka bussia saikin odotella jonkin ajan takaisin Nizzaan. Busseilla oli sunnuntaina siesta-aika;)

Päivitystä, päivitystä:)

Kyllä vaan on aamu klo 5 Ranskassa Nizzassa. Eilen ajoimme pitkän pätkän kiemuratietä. Keksimme ajella pikkuteitä ja lopuksi tuli jo kiire palauttaa vuokra-auto takaisin. Maisemat olivat kauniita, mutta 9 tunnin ajon jälkeen oli jo hieman huono olo. Nälkäisinä hiippailimme vielä illalla salaatille kulman taakse ravintolaan ja vihdoinkin nukkumaan. Nukahdin kyllä hienosti, mutta heräsin hyttysen ininään eikä uni enää tullutkaan silmään.

Siispä nettiin ja vihdoinkin päivittämään blogiani! Keväällä tuli pidettyä kirpparia. Tapahtui se kuuluisa lumipallo efekti. Ensin etsin tavaroita kasaan sieltä ja täältä pari viikkoa. Sitten hinnoittelin ja kävin päivittäin lisäämässä ja siivoamassa pöytääni... sitten se mukava osuus... myymättömien tavaroiden selvitys. Hinnat pois ja kaikki pakattiin kauniisti uudelleen ja vähän lisääkin ja vietiin kerralla pois. Sitten siivoamaan vinttiä (olisikohan hiukkasen väärinpäin tämä homma.) Lopuksi siirryin autotallin puolelle. Sitten tulikin idea siirrellä kaapista tavaroita toiseen kaappiin ja päinvastoin ja ristiin rastiin ja siinähän sitä kuulkaa riittää hommaa yhdeksi kevääksi eikä loppua näy:)

Käsityöthän siinä urakassa jäivät vähemmälle. Pojan tilkkupeitto on keskeneräinen edelleen, mutta yhden kassin ompelin lahjoitetuista huonekalukankaiden paloista. Malli on vanha, mutta löytyi sekin kokeiltavien pinosta;) Sangat olen ostanut parilla eurolla Loviisasta silloin kun Tiimari lopetteli ja nyt löytyi käyttöä niillekin. Sanka yltää hyvin olalle.

 

 

 Laukun toinen puoli näyttää värikkäältä. Toinen puoli on huomattavasti rauhallisempi. Näillä neliöillä mentiin eikä jäänyt kuin 2 kpl tähteeksi:)

 

 

 

 

Kyllä nyt muuten kahvittaisi! Jääkaappi vaan on tyhjä kun ei illalla käyty kaupassa. Nyt maistuisi tuore patonki / croissant / ihan mikä vain lähileipomosta (-myymälästä.) Se voisi jopa olla auki!

Ollaan oltu täällä kaksi viikkoa ja viikko on vielä jäljellä. Majapaikkana on Nizzan vanha kaupunki. Välillä siippani halusi viedä minut Chamonixiin Mont Blancin huipulle, joten pari yötä vietettiin aivan erilaisissa maisemissa... ja jokainen autossa istuttu tunti oli painonsa arvoinen kultaa!

 

 

 

 

Seuraava kuva on kuvattu edelliseltä tasanteelta ennen huippua. Tuon rakennuksen oikeassa yläkulmassa on lasinen "koppi." Sinne sai mennä kuvattavaksi 3842 m korkeuteen. Ensikerran jäi muuten menemättä. Katsoin tietenkin alas lasin läpi vaikka olisi pitänyt katsella horisonttiin. Mieheni meni yksin kuvattavaksi. Hieman jäi mielenpohjalle josko sittenkin... Menin jonoon uudelleen ja peruutin koppiin... siellähän sitä sitten oltiin:)

 

 

 

 

 

 

Katselin keväällä TV:stä ohjelman Huippujengi. Huipulla huomasimme muurahaisen kokoisia pisteitä horisontissa. Otimme kuvan ja ajattelimme jospa siellä näkyisi jotakin. Kun suurensimme kuvaa netissä sieltähän paljastui retkikunta telttoineen. (Kuvassa vasemmalta menee hento viiva ylöspäin missä on tarvottu. Viivan yläpäässä "muurahaiskeko.")

 

 

 

 

 

Sopivasti soivat kirkonkellot ulkona. Kello on seitsemän ja nyt on ainakin patonkikauppa auki. Mukavaa perjantaita:)

 

 

 

 

 

 

 

 

Lapasia

 

 

 Neuloin muutamat lapaset:) Osasta puuttui vain peukalot ja päättämiset, joten sain aikaan valmista. Nyt on puikoilla villasukat. Nekin joskus kesken jääneet. Kunhan kaikki keskeneräiset on saatu valmiiksi neulon itselleni pitkävartiset sukat. Langat on jo hankittu, mutta päätin etten aloita uusia ennen kuin entiset on loppuun asti neulottu.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Huomenna otan esille pojan tilkkupeiton ja leikkaan neliöitä lisää. Kunhan sen peiton pinta on valmis siirryn keskeneräiseen kesäiseen peittoon. Pari vauvan peiton pintaakin odottaa tikkausta, mutta on selkeästi intoa saattaa nämä työt loppuun. Liekö syynä auringonpaisteen ihanuus josta saa energiaa!!!

 

 

Rukalta kotiin ajaessa oli pakko kuvata "Hiljainen kansa" talvivaatteissaan. Hiljainen kansa asustaa Suomussalmelta n. 30 km Rukalle päin 5. tien varressa.  http://www.suomussalmi.fi/kuntalainen/palvelut/kulttuuri/hiljainen_kansa

 

 

 

 

 

 

Aurinkoista viikkoa kaikille ja kiitos ihanista kommenteistanne:)

 

 

Rukalla

 

Lomaviikko on mennyt hujauksessa. Lähdimme viikko sitten perjantaina ajelemaan tänne Rukalle. Viikonloppu oltiin murusten kanssa kolmisin mökissä. Maanantaina tyttäremme lensi tänne seuraksemme. En muista milloin olisin näin hyvin nukkunut! Sen tämä ulkoilu ja lumessa peuhaaminen: pulkkamäessä lasku ym. takaa.

 

Posiolla piti tietysti vierailla Pentikillä. Juoda hyvät teet ja kaffet ... ja ostaa tuliaisia kotiin:)

 

Eilen kävimme vierailulla http://www.lammintupa.fi/. Siellä oli pulkkamäki, napakelkat, porolla ajelua ja porojen syöttämistä jäkälällä. Me tutustuimme Simo nimiseen poroon ja kaikki nauttivat sen kyydistä:)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rakastan lasten naurua, punaisia poskia ja valkoista, puhdasta lunta!!! Lunta onkin satanut päivittäin lisää.

Huomenna pakkaamme kimpsut ja kampsut ja lähdemme ajamaan kotia kohti yötä vasten...

 

Mukavaa Ystävänpäivä viikonloppua kaikille!

 

 

 

 



Helmikuun lukunurkka

Enpä ole aikoihin lukenut kirjaa jota ei voinut laskea käsistään. Kirja oli niin kaunis  ja liikuttava rakkaustarina. Kyyneliltä ei vältytty... Suosittelen lämpimästi!

 

 

Kirjan takakannessa lukee näin:

 

"Louisa Clarken elämä englantilaisessa pikkukaupungissa on läpeensä tuttua ja turvallista. Kun hän aloittaa olosuhteiden pakosta työn onnettomuudessa halvaantuneen Willin henkilökohtaisena avustajana, hän joutuu kyseenalaistamaan koko entisen elämänsä.

 

Willin elämä on onnettomuuden jälkeen ollut harmaata - tai pikemminkin mustaa. Ennen hän eli kuin viimeistä päivää, ja nyt hän istuu katkeroituneena pyörätuolissa. Loulla ja Willillä ei ensin tunnu olevan mitään yhteistä: Will haluaisi elää elämäänsä tyystin eri tavalla mutta ei voi, Lou voisi puolestaan tehdä mitä vain mutta ei uskalla levittää siipiään. Will on katkera, ylimielinen ja oikukas, mutta Lou ei suostu kohtelemaan häntä silkkihansikkain, vaan ottaa tehtäväkseen palauttaa värit ja ilon Willin maailmaan. Kun he vihdoin todella näkevät toisensa ja ymmärtävät mistä elämisessä on kyse, on aika tehdä suuria valintoja."

 

 

Mukavaa viikonloppua!

Meillä alkaa huomenna loma:)